Työtapaturman käsite on kaikille sama – onko myös tulevaisuudessa?

Onko työtapaturmavakuutuksen yhtenäisyys vaarassa?

Valtiovarainministeriö kertoi tammikuun alussa tiedotteessaan, että se käynnistää lainvalmistelutyön virkamiesten etätyön työtapaturmasuojan parantamiseksi. Tähän saakka työtapaturmavakuutuksen kehittäminen on tehty yhdenvertaisesti kaikille työntekijäryhmille. Nyt voi kysyä, ollaanko yhtenäisestä työtapaturmavakuutusturvasta luopumassa?

Tiedotteen mukaan lakimuutos on tarpeellinen, koska etätyöskentely on lisääntynyt koronapandemian aikana ja myös pandemian jälkeen valtiolla ennustetaan tehtävän enemmän etätyötä kuin pandemiaa edeltävänä aikana. Lisäksi valtiolla edistetään uusia työnteon tapoja ja monipaikkaista työtä, kuten etätyötä. Valtiolla läsnä- ja etätyö ovat samanarvoisia työskentelytapoja, minkä takia henkilöstöä tulee kohdella tasapuolisesti myös tapaturman sattuessa.

Tavoitteena on työtapaturmasuojan laajentaminen niin, että sen piiriin tulisi kotona tai muussa työnantajan hyväksymässä etätyöpaikassa työpäivän aikana tapahtuneet työtapaturmat. Laajennettu työtapaturmasuoja ei koskisi työpäivän aikana tapahtuneita tapaturmia, jotka tapahtuvat etätyöpaikan ulkopuolella. Kuitenkin lapsen vieminen päivähoitoon ja sieltä hakeminen olisivat laajennetun suojan piirissä.

Perusteena virkamiehiä koskevan erityissääntelyn valmistelulle on esitetty myös se, että valtio ei voi ottaa vapaaehtoisia etätyön tapaturmaturvaa täydentäviä vakuutuksia.

Pakollisesta työtapaturmavakuutuksesta yhtäläinen turva kaikille työntekijöille

Suomalaiseen työtapaturmavakuutukseen on kuulunut keskeisesti yhtenäisyys. Tarkoitan sillä sitä, että kaikki työsuhteessa työtä tekevät ovat samanlaisessa työtapaturmavakuutusturvassa.

Yksi poikkeus tosin on: ammattimainen urheileminen. Sitä koskee oma, erilliseen lakiin perustuva tapaturma- ja eläketurvansa.

Myös korvaukset ja korvattavien vahinkotapahtumien käsitteet ovat yhtenäiset. Toisin sanoen, kaikkien työntekijäryhmien saamat korvaukset ovat samaan lakiin perustuvia. Putkimiehen päiväraha tai tapaturmaeläke määräytyy samojen sääntöjen mukaan kuin virkamiehen päiväraha tai tapaturmaeläke.

Myös työtapaturman ja ammattitaudin käsitteet ovat kaikille samat. Suomalaisessa ammattitautimääritelmässä ei oteta kantaa työntekijän ammattiin, toisin kuin joissakin Euroopan maissa. Ammattitauti kyllä edellyttää pääasiallista altistumista työssä biologiselle, fysikaaliselle tai kemialliselle tekijälle. Asbestin aiheuttama ammattitauti voidaan korvata sekä putkimiehelle että virkamiehelle, jos asbestialtistuminen työssä on tapahtunut.

Työtapaturma tarkoittaa tapaturmaa, joka sattuu työtapaturma- ja ammattitautilaissa määritellyissä olosuhteissa. Eniten työtapaturmia sattuu lain 21 §:n mukaisessa olosuhteessa eli työssä. Työssä sattuvana pidetään tapaturmaa, joka sattuu työntekijälle työnteon yhteydessä tai esimerkiksi työstä johtuvaa työnantajan asiaa hoidettaessa. Tämä määritelmä on sama kaikille työntekijäryhmille.

Työssä sattuvat tapaturmat korvataan myös silloin, kun työntekijä tekee työtä kodissaan etätöissä. Etätyössä ei sen sijaan ole turvaa esimerkiksi työntekopaikan alueella sattuvien tapaturmien varalta. Tällaisia ovat esimerkiksi ruokailu- tai virkistystaukojen aikana sattuvat tapaturmat. Turvaa ei myöskään ole etätyöpäivän alkaessa tai päättyessä lapsen päivähoitoon liittyvillä matkoilla. Etätyön rajoitetumpi turva tulee työtapaturma- ja ammattitautilain 25 §:n rajoitussäännöksestä. Se koskee samoin perustein kaikkia työntekijäryhmiä.

Tapaturmaturvan laajentaminen vapaaehtoisella vakuutuksella

Työtapaturmavakuutusjärjestelmään on kuulunut jo pitkään mahdollisuus työnantajalle ottaa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus työntekijöidensä vapaa-ajan tapaturmien varalta. Tällöin puhutaan työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesta vapaaehtoisesta vapaa-ajan vakuutuksesta. Se on erinomainen lisäturva. Korona-aikana on huomattu sen arvo esimerkiksi etätyöpäivän taukotapaturmien varalle. Vapaa-ajan vakuutus voi kuitenkin olla rajattu koskemaan vain tiettyä työntekijäryhmää tai rajattu koskemaan vain harrasteliikunnassa sattuvia tapaturmia. Karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että noin neljännes työnantajista on ottanut tällaisen vapaa-ajan vakuutuksen työntekijöilleen, joko koko työntekijäkollektiiville tai vain osalle henkilökuntaa taikka vain harrasteliikuntatapaturmia varten.

Työnantaja voi ottaa työntekijöilleen myös täysin vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen vapaa-ajalla sattuvien tapaturmien varalta. Sillä ei ole mitään kytkentää työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen vapaaehtoiseen vapaa-ajan vakuutukseen. Korona aika on lisännyt myös ns. etätyövakuutusten markkinoita. Niiden perusteella korvataan sellaisia etätyöpäivän aikana sattuvia tapaturmia, joita ei pidetä työtapaturmina eikä siten korvata työtapaturmavakuutuksen perusteella.

TVK:n blogista löytyy lisää tietoa vapaaehtoisista vakuutuksista: 

https://www.tvk.fi/uutiset-ja-blogit/blogit/millainen-vakuutus-taydentamaan-etatyon-tapaturmaturvaa/

Tietoinen ratkaisu lainvalmistelussa

Työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen yhtäläinen turva on ollut järjestelmämme peruskivi pitkän aikaa. Tosin 1800-luvun lopussa, jolloin suomalainen työtapaturmavakuutus sai alkunsa, turva kyllä koski vain ruumiillisen työn tekijöitä. Nyt lähtökohtana on se, että työntekijöille kuuluvat samanlaiset pakollisiin vakuutuksiin perustuvat oikeudet siitä riippumatta, kuka on hänen työnantajansa.

Jos nyt lähdetään säätämään erilaista työtapaturmaturvaa eri työntekijäryhmille, täytyy ainakin toivoa, että se tehdään tietoon perustuen ja harkiten. Valtiovarainministeriön lainvalmistelussa on tarpeen hankkia kaikki relevantti asiaan vaikuttava tieto.